GALLERIA HEINO - Helsinki

Tulen indeksi -teoskokonaisuudessani tarkastelen metsä- ja maastopalojen jälkiä luonnossa ja ihmisasutusten äärellä. Tunnustelen palamisen ja palamisjäljen kuvallisuutta, toisin sanoen näen palojen jäljet ikään kuin ’painaumina’, eräänlaisina palamisen indekseinä tai osoittimina. Käsittelen aihettani erilaisin dokumentaarisin menetelmin. Näyttelyssäni on esillä valokuvia tulen ja palamisen ympäristöön jättämistä jäljistä sekä teoksia, joita kutsun tuligrammeiksi. Niissä olen hiillyttänyt kaasupolttimella käänteisiä kuvia puista ja pensaista isoille puulevyille. Olen työskennellyt aiheen parissa vuosina 2023-25 ja kuvannut palojen jälkiä tähän mennessä Rodoksella, Teneriffalla, Australiassa, Portugalissa, Los Angelesissa sekä Etelä-Koreassa. Maastopalot ovat osittain luonnollinen ilmiö, sillä kautta aikaison osa paloista on saanut alkunsa esimerkiksi salamoista, tulivuorenpurkauksista, kuumuudesta ja kuivuudesta. Toisaalta osa maastopaloista aiheutuu kulotuksista, luonnossa liikkuvien ihmisten huolimattomuudesta ja koneiden ja infrastruktuurin vioittumisista. Maastopalot ovat kuitenkin vähentyneet 1900-luvun puolivälistä alkaen: ihminen hallitsee nyt tulta paremmin eikä tuliperäinen lannoittaminen ja maan raivaus kuulu enää maatalouden toimintatapoihin etenkään kehittyneissä maissa. Myös metsäpeitteen pienentyminen on vähentänyt paloja. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäiset sääilmiöt kuten pitkät hellejaksot ja voimakkaat tuulet ovat yleistyneet ja sen myötä myös metsä- ja maastopaloista on tullut aiempaa laajamittaisempia, rajumpia ja arvaamattomampia. Palojen tuottamat päästöt taas vuorostaan vaikuttavat ilmaston muuttumiseen ja palojen lisääntymiseen. Usein myös palojen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat olleet mittavia.

Tulen indeksi -teoskokonaisuudessani tarkastelen metsä- ja maastopalojen jälkiä luonnossa ja ihmisasutusten äärellä. Tunnustelen palamisen ja palamisjäljen kuvallisuutta, toisin sanoen näen palojen jäljet ikään kuin ’painaumina’, eräänlaisina palamisen indekseinä tai osoittimina. Käsittelen aihettani erilaisin dokumentaarisin menetelmin. Näyttelyssäni on esillä valokuvia tulen ja palamisen ympäristöön jättämistä jäljistä sekä teoksia, joita kutsun tuligrammeiksi. Niissä olen hiillyttänyt kaasupolttimella käänteisiä kuvia puista ja pensaista isoille puulevyille. Olen työskennellyt aiheen parissa vuosina 2023-25 ja kuvannut palojen jälkiä tähän mennessä Rodoksella, Teneriffalla, Australiassa, Portugalissa, Los Angelesissa sekä Etelä-Koreassa. Maastopalot ovat osittain luonnollinen ilmiö, sillä kautta aikaison osa paloista on saanut alkunsa esimerkiksi salamoista, tulivuorenpurkauksista, kuumuudesta ja kuivuudesta. Toisaalta osa maastopaloista aiheutuu kulotuksista, luonnossa liikkuvien ihmisten huolimattomuudesta ja koneiden ja infrastruktuurin vioittumisista. Maastopalot ovat kuitenkin vähentyneet 1900-luvun puolivälistä alkaen: ihminen hallitsee nyt tulta paremmin eikä tuliperäinen lannoittaminen ja maan raivaus kuulu enää maatalouden toimintatapoihin etenkään kehittyneissä maissa. Myös metsäpeitteen pienentyminen on vähentänyt paloja. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäiset sääilmiöt kuten pitkät hellejaksot ja voimakkaat tuulet ovat yleistyneet ja sen myötä myös metsä- ja maastopaloista on tullut aiempaa laajamittaisempia, rajumpia ja arvaamattomampia. Palojen tuottamat päästöt taas vuorostaan vaikuttavat ilmaston muuttumiseen ja palojen lisääntymiseen. Usein myös palojen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat olleet mittavia.